Otetaanpa alusta

Noniin, eipä tuo blogin pitäminen ensimmäisen puolen vuoden aikana oikein ottanut tuulta, täytyypä nyt ryhdistäytyä hieman.

Kerrataan hieman, 8 viikkoa kestäneen P-kauden jälkeen siirryin kuljetuskomppaniaan ja ensilumien aikaan aloitin 6 viikkoa kestäneen pasikurssin. Kuljetuskomppaniasta muutin sotilaspoliisikomppaniaan 7.1.2011.

Mitä 6kk aikana on valtion hommista jäänyt käteen? Ainakin allekirjoittanut on muuttanut asenteitaan, stressaaviin asioihin ja ihan suoranaiseen vitutukseenkin osaa nykyään suhtautua ehkä hieman rennommin. Aina voi ajatella vaikka että "ei tämä nyt ole läheskään yhtä paha kuin kitkaketjujen sotkeutuminen pasin akseleihin keskellä metsää" tai "kyllä silloin taisi ottaa enemmän aivoon kun leirillä huomasi ruokajonossa että lusikka on jäänyt kasarmille". Rehellisesti voin sanoa että vain muutamana aamuna / iltana on tullut olo että nyt ei ihan tosissaan huvita yhtään, varsinkin lomiltapaluuiltoina kun siviilissä on asiat jääneet puolitiehen. Myös jälkeenpäin ajateltuna P-kauden meininki huvittaa suuresti. Se miten ennen ulos siirtymistä istuttiin jakkaroilla täysin liikkumatta ja alikersanttien sana oli laki. Kapteenia uskalsi juuri ja juuri katsoa silmiin, nykyään hommat hoituu helpommin kun pitää terveen järjen matkassa mukana eikä stressaa pikkuasioita, on tapahtunut ns. GONAHDUS!

Puhutaan hetki gonahtamisesta, alokasaikana tuli runtua jos käveli gonapolkuja pitkin, eli oikaisi esimerkiksi metsikön tai nurmikon poikki määränpäähän käyttämättä asfaltoituja teitä. Samoin syksyllä yleinen luontoääni oli "kaulukset alas!!" tai "kädet pois taskuista!!". 362vrk palvelevien keskuudessa yleisesti hyväksytty gonahdusajankohta on 180 aamua kestänyt palvelus, gonakuskit kävelee kädet taskuissa kaulukset korvissa gonapolkuja pitkin syömään.

Mutta nyt on pakko painua pehkuihin, huomenna klo 21 takaisin paratiisisaarelle, pyrin vielä huomenna kirjoittamaan jokusen sanan.

Loppu.

Viikko ennen valaa

Sotilasvala vannotaan 30.8. Kauniaisissa, eli ensi viikoksi on tiedossa runsaasti sulkeisia. Vietin kuluneella viikolla myös ensimmäiset VMTL päiväni (vapautus marssi, taistelu ja liikuntakoulutuksesta) kun heräsin maanantaina karseaan kurkkukipuun ja kuumeiseen oloon. Nuo 3 päivää olivat tähän mennessä kurjimmat ja turhimmat päiväni paratiisisaarella, kun jouduin kävelemään porukan mukana ja sitten istumaan ja katsomaan vierestä kun muut touhusivat, yritä siinä nyt parantaa flunssaa sateessa istumalla.

Suosittelen myös ehdottomasti kaikille juomarakon ostamista mikäli kesää intissä viettää, ja miksei muutenkin. 05 mallin tetsareista löytyy selkäpuolelta tasku johon tuo rakko sujahtaa, on huomattavasti mukavampaa juoda vettä ilman että tarvitsee kaivaa kenttäpulloa tetsarin taskusta.

Ollaan jo tutustuttu omiin upseerikokelaisiimmekin, suurin osa on todella mukavia ja kärsivällisiä, mutta pari mätää omenaa mahtuu siihenkin joukkoon. On tullut huomattua monesti että hommat opitaan paljon paremmin ja kaikkien hermoja säästäen kun sekaan laitetaan tietty määrä huumoria ja rentoa asennetta, pelkästään huutamalla ja rautalankaa vääntämällä saadaan aikaan vain paskoja taistelijoita.

Ajattelin koota tähän muutamia mokia ja sattumuksia jotka yleensä ovat vain herättäneet hilpeyttä, silti joissain tapauksissa on tullut sanomistakin.

- Puhuttelin kokelasta "herra alokas.."
- Ammuin sarjaa ampumaradalla kun kersantti istui selkäni takana.
- Istuttiin tuvassa ja aikaa aamupalalle siirtymiseen oli muistaakseni 3 minuuttia, kun huomasin että minulla oli vielä suihkusandaalit jalassa.
- Puhuttelin vänrikkiä alikersantiksi
- Suosittelen vetämään lahkeita ylöspäin korkeaan polviasentoon mentäessä, itse en vetänyt ja sauma repesi haaruksista polveen asti.
- Lomille lähtiessä varusmieskorttini näytti kadonneen, ilmoitin vänrikille, joka päästi minut sisään yksikköön etsimään korttia, ilmoitti sotilaspoliiseille nimeni jotta pääsen lomilta takaisin, ja kun korttia ei löytynyt mistään annoimme asian olla. Lähdin kävelemään portille päin ja huomasin että kortti oli lompakossani. Hävetti.
- Ase varmistamattomana telineeseen, rangaistuksena minun piti kirjoittaa 100 sanan tarina siitä, miksi aseeni oli varmistamaton.

Useimmat pienet kommellukset tosiaan herättävät lähinnä hilpeyttä, silti pieneltä tuntuvat asiat ovat joskus hyvin vakavia, eli turha pelleily kannattaa jättää vähemmälle.

Lomilla kuumeessa

Viime viikolla vietimme 3 päivää leirillä, teemana tuliaseman linnoittaminen ja taistelijaparin toiminta. Keskiviikkona kaivettiin 7 tuntia poteroita, minun taistelijaparinani oli englannista vapaaehtoisena suomeen armeijan käymään tullut "Bo", siinä lapioidessa kerkesi jo muutamatkin kuulumiset vaihtamaan. Kaivamisesta teki mielenkiintoista myös se että vastaan tuli puolen metrin syvyydessä olkavarren paksuisia juuria joita sitten hakattiin kenttälapioilla poikki. Nukkumaan päästiin muistaakseni klo 23:00, Bo herätti minut vartiovuoroon klo 00:00, ja tuntia myöhemmin herätin puolestani Sidoroffin ja menin itse nukkumaan.

Herätys taisi tulla hieman ennen kuutta aamulla, aamupalan jälkeen alkoi taistelukoulutus, jota jatkettiin eri rastien ja etenemistapojen muodossa käytännössä koko päivä, klo 18:30 alkoi henkilökohtainen huolto ja lepoaika ennen marssia, joka taisi olla 10-15 kilometriä. Marssille lähdettiin klo 20 ja takaisin tultiin noin 3 tuntia myöhemmin.

Marssin jälkeen jonotimme iltapalalle kun vänrikki saapui leiriin ja komensi kaikki kolmiriviin makuupussi mukana, meille ilmoitettiin että nukumme yön kaivamissamme poteroissa. Vaikka nukuinkin makuupussissa poteron reunalla ihan hyvin, sain märistä vaatteista flunssan, ja perjantaina nousi kuume. Myös väliin jäänyt iltapala sapetti hieman.

Huolimatta kuumeesta, kivusta ja uupumuksesta fiilikset olivat hyvät kun vihdoin saimme telttakamat huollettua, aseet putsattua ja lomavaatteet päälle.

On melko palkitsevaa huomata että kun oma fyysisen ja henkisen kestävyyden raja tulee vastaan, voi tietyillä motivaatioporkkanoilla venyä vielä hieman pidemmäs.

Ensimmäinen lomaviikonloppu

Noniin, en päässyt pahemmin kirjoittelemaan viimeisen 3 viikon aikana ja on vaikea muistella mitä on tarkalleen tapahtunut minäkin päivänä, joten kerron vain tärkeimmät jutut.

Olen siis 1. Jääkärikomppaniassa, joukkue 6, tupa 7.

Varmaan kaikille mieleenpainuvimpia hetkiä on ensimmäinen aamu armeijassa, eikä se itseasiassa ollut mitenkään erikoinen. Klo 05:30 tuli kuulutus "YKSIKÖSSÄ HERÄTYS!", alikersantti Lindroos taisi avata oven ja laittaa valot päälle, siinä sitten aamutoimet sun muut ohjatusti jonka jälkeen järjestyttiin pihalle aamuvahvuuslaskentaa ja ruokailuun lähtöä varten. Normaali päivä menee kutakuinkin näin:

06:00: Yksikössä herätys, samalla tuvan esimies pitää aamuvahvuuslaskennan. Puetaan päälle ja särmätään punkat, kun huudetaan "tupa 7, aamutoimille mars!", meillä on yleensä 2 minuuttia aikaa käydä vessassa ja/tai pestä hampaat, tämän jälkeen on vielä hetki aikaa särmätä omaa punkkaa.

06:30: Komppania järjestyy ulos, marssitaan muodossa joukkueittain aamupalalle.

07:30: Aamupäivän palvelus alkaa, tyypillisesti oppitunteja, sulkeisia tai taistelukoulutusta.

11:00: Lounas

12:00: Iltapäivän palvelus

16:45: Päivällinen, jonka jälkeen siivouspalvelua ja tupien siisteystarkastukset.

18:00: Vapaa-aika alkaa, yleensä vapaat vietetään sotilaskodissa, ja esimerkiksi omaiset tai kaverit voivat tulla käymään.

21:00: Vapaa-aika päättyy, tehdään pinkat ja punkat, aikaa yleensä n. 15 minuuttia. Samassa yhteydessä iltavahvuuslaskennat.

22:00-23:00: Yksikössä hiljaisuus, käytävällä ei saa liikkua tänä aikana, klo 23 jälkeen voi esimerkiksi käydä vessassa vapaasti.

Ensimmäinen "leiri", eli majoittautumisharjoitus vietettiin 29-30.7. Santahaminan alueella, oli itseasiassa ihan mukavaa vaihtelua kasarmin meininkiin, ensi viikolla on edessä 3 päivän leiri. Ammunnat sujuvat myös ihan hyvin, oma ennätys on tällä hetkellä makuuasennosta 150 metrin matkalta 92/100. Kaikki päivät ovat oikeastaan aikatauluiltaan samanlaisia, ja tämän takia esimerkiksi 2 viikon takaisista päivistä on vaikea muistaa yksityiskohtia. Alikersantit ovat itseasiassa ihan mukavia, samoin kuin joukkuekaverini ja tupalaiset. Huumorintajulla ja rennolla asenteella pääsee tämän 3 viikon perusteella hyvinkin pitkälle.

Tästä eteenpäin meidän komppaniamme ei ole P-kaudella ainuttakaan viikonloppua kiinni, eli pääsen tännekin kirjoittelemaan hieman useammin. Vala vannotaan 20.8.2010 Kauniaisten urheilukentällä.

Eipä tässä oikeastaan muuta kirjoitettavaa ole, päivät kuluvat vikkelästi kun on tekemistä, on toki ollut muutama todella raskas ja turhauttava päivä, mutta se kuuluu asiaan, jälkeenpäin on aina hyvä fiilis kun on hieman kokeillut rajojaan.

Nyt keskityn lomailemaan, kirjoittelen vielä lisää kunhan muistuu mieleen jotain merkittävää.

Lähtöpäivä

Noniin, porukoille sanottu aamulla heipat ja passikin löytyi. Klo 14-15 ajattelin olla perillä Santahaminassa ja yritän muistaa ostaa hammastahnaa.

Yllättävän vähän pyörii päässä mitään, lähinnä huvittaa ajatus siitä että perillä muistaisin unohtaneeni esimerkiksi lompakon kotiin. Aikaa olen kuluttanut lukemalla foorumeilta (esim. http://www.aamukampa.net/inttivinkit/ ) vinkkejä ja neuvoja näitä ensimmäisiä viikkoja varten.

En varmasti ole ainoa joka miettii omaa kuntoaan ja fyysistä jaksamista, esimerkiksi itse juoksin cooperin viimeksi 38 asteen kuumeessa vesisateessa 3 vuotta sitten, tulos taisi olla hieman yli 2000m, enkä todellakaan ole vieläkään mikään kestävyysjuoksija mutta silti tavoitteenani on päästä Sotilaspoliisiksi ja aliupseerikouluun.

Pähkinänkuoressa fiilikset ovat hyvät, avoimin mielin mennään.

Viimeinen yö kotona.

Tänään nukun viimeistä kertaa pariin viikkoon omassa sängyssäni, en voi oikeastaan sanoa että jännittäisi mutta olen ollut hyvin hermostunut ja levoton viimeiset pari päivää. Tänään oli joka tapauksessa kiva päivä, olimme tyttöystäväni (Inka) kanssa yötä hänen vanhempiensa luona, ja aamulla tulimme meille syömään minun perheeni kanssa. Ruoan jälkeen lähdimme jumboon ostelemaan vielä uudet parranajovehkeet ja hammasharjan, Inkan vanhemmat antoivat minulle lahjaksi hyttysmyrkkyä ja muutaman parin sukkia.

En ole valvonut öitä tai pelännyt armeijaan menoa, minulle se on lähinnä hauskaa päästä kokemaan uusia asioita. Reppuun on nyt pakattu kasa kalsareita, 7 paria sukkia, hyttysmyrkkyä ja hygieniatarvikkeet sekä hieman pähkinöitä ja karkkia, en keksinyt mitä muuta tarvitsisin :D

Passia en löytänyt mistään mutta toivotaan että ajokortti riittää, pyrin kirjoittamaan ensimmäiset tunnelmat saarelta heti kun se on mahdollista, nyt nautin vielä hetken viimeisestä illastani siviilinä.