Noniin, eipä tuo blogin pitäminen ensimmäisen puolen vuoden aikana oikein ottanut tuulta, täytyypä nyt ryhdistäytyä hieman.
Kerrataan hieman, 8 viikkoa kestäneen P-kauden jälkeen siirryin kuljetuskomppaniaan ja ensilumien aikaan aloitin 6 viikkoa kestäneen pasikurssin. Kuljetuskomppaniasta muutin sotilaspoliisikomppaniaan 7.1.2011.
Mitä 6kk aikana on valtion hommista jäänyt käteen? Ainakin allekirjoittanut on muuttanut asenteitaan, stressaaviin asioihin ja ihan suoranaiseen vitutukseenkin osaa nykyään suhtautua ehkä hieman rennommin. Aina voi ajatella vaikka että "ei tämä nyt ole läheskään yhtä paha kuin kitkaketjujen sotkeutuminen pasin akseleihin keskellä metsää" tai "kyllä silloin taisi ottaa enemmän aivoon kun leirillä huomasi ruokajonossa että lusikka on jäänyt kasarmille". Rehellisesti voin sanoa että vain muutamana aamuna / iltana on tullut olo että nyt ei ihan tosissaan huvita yhtään, varsinkin lomiltapaluuiltoina kun siviilissä on asiat jääneet puolitiehen. Myös jälkeenpäin ajateltuna P-kauden meininki huvittaa suuresti. Se miten ennen ulos siirtymistä istuttiin jakkaroilla täysin liikkumatta ja alikersanttien sana oli laki. Kapteenia uskalsi juuri ja juuri katsoa silmiin, nykyään hommat hoituu helpommin kun pitää terveen järjen matkassa mukana eikä stressaa pikkuasioita, on tapahtunut ns. GONAHDUS!
Puhutaan hetki gonahtamisesta, alokasaikana tuli runtua jos käveli gonapolkuja pitkin, eli oikaisi esimerkiksi metsikön tai nurmikon poikki määränpäähän käyttämättä asfaltoituja teitä. Samoin syksyllä yleinen luontoääni oli "kaulukset alas!!" tai "kädet pois taskuista!!". 362vrk palvelevien keskuudessa yleisesti hyväksytty gonahdusajankohta on 180 aamua kestänyt palvelus, gonakuskit kävelee kädet taskuissa kaulukset korvissa gonapolkuja pitkin syömään.
Mutta nyt on pakko painua pehkuihin, huomenna klo 21 takaisin paratiisisaarelle, pyrin vielä huomenna kirjoittamaan jokusen sanan.
Loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti